Askeleet hiekassa
Istun ja lepään
Huuhtoutuvat pois
Istun ja lepään
Veden pirskoutuessa kiviin
Tunnen voiman itsessäni
Valon heijastuman,
Elaman
Merilevät tanssivat edes takas
Nayttamatta koskaan kasvojaan kahdesti, samoin
Ajan suuret aallot
Kuljettavat merta
Kerran yksinaista preeriaa
Pieni koiran pentu laulaa
"Vihdoin tunnen rauhan
Tunnen turvallisuuden
Tunnen lammon." |
Pirskoutuen vesisumu ymparoi
minut
Muodostaen uuden ihon
Kaikelle lapaisemattoman
Mutta on yksi
Jonka vierellä voin levata, nukkua
Yksi joka rakastaa
Varjo on hanen nimensa
Han pitaa huolen minusta
Kun en itse jaksa
Hanen hiuksensa hehkuvat tuulessa
Hanen syostessa minut taivaan sineen
Ja hyvaillessani valon enkelia
Elamani on nyt kuolematon
Kun nuoruuden todellisuuteni
Vihdoinkin heraa ja huokaa. |